Seuraava mielikuviin rakentuva harjoitus on eräänlainen matka elämäsi näköalapaikalle. Sen tarkoituksena on saada parempaa kosketusta omaan kokemusmaailmaasi, selventää omaa käsitystäsi siitä, mihin suuntaan haluat edetä.
Lukija Anna Maija Siljander, Juhani Laakson harjoitustekstiä soveltaen (Integrum 2023)
Vietämme parhaillaan hiljaista viikkoa, josta läntisissä kirkkokunnissa käytetään myös nimitystä kärsimysviikko.
Teen tunnustuksen! Olen kärsimätön ihminen. Kärsimättömyys ilmenee minulla siten, että en malta aina odottaa, vaan koen tarvetta eteenpäin siirtymiseen. Elämänkokemukseni ja henkisten harjoitusteni myötä pystyn nykyisin kuitenkin vähän paremmin hyväksymään maltillisemman etenemisen. En usko, että pääsen luonteenpiirteestäni koskaan kuitenkaan täysin eroon. Huomaan samanlaisia kärsimättömyyden piirteitä myös ympärilläni muissa ihmisissä. Tämän päivän yleinen elämänrytmi vaikuttaa myös suosivan näitä piirteitä.
Ehtivätkö kärsimättömät ihmiset sitten oppia kohtaamistaan vastoinkäymisistä, vai jääkö heiltä jotain olennaista oppimatta?
Kärsimättömyys luonteenpiirteenä
Yleisesti ottaen kärsimätön sanan konnotaatio on negatiivissävytteinen. Synonyymeinakin mainitaan mm. äreä, kärttyisä, malttamaton ja herkkänahkainen. Jäin pyörittelemään kärsimättömyyden käsitettä hiljattain ja mieleeni nousi toisenlainen näkökulma tähän ilmiöön. Voisiko kärsimättömyyttä tulkita siten, että kärsimätön ihminen on ilman kärsimystä ja ei siis kärsi. Silloinhan hän olisi vapaa kärsimyksestä ja keskittyisi pikemminkin eteenpäin liikkumiseen ja asioiden edistämiseen. Wikipediakin viittaa sanan kärsimätön etymologian pohjalta sellaiseen ihmiseen, jolla ei ole kärsivällisyyttä tai joka ei ole kokenut kärsimystä tai joka ei kärsi.
Kärsimisen valinnaisuus
Lainaan tähän myös Buddhan ajatusta, että kipu on väistämätöntä, mutta kärsiminen vapaaehtoista. Tämä ikivanha viisaushan korostaa oman valinnan merkitystä sekä vastuunottoa itseä ja muita kohtaan. Tänä päivänäkin nämä ovat mitä suurimmassa määrin kannatettavia ja myönteisiä periaatteita. Kohdatessaan vaikeuksia ihminen kohtaa kipunsa ja tunteensa kasvaen ja oppien kokemastaan, sen sijaan että katkeroituu ja jatkaa kärsien.
Kivuista kasvuun
Voisiko olla, että kärsimättömät ihmiset kyllä kohtaavat kasvupolullaan niin fyysisiä, henkisiä kuin psyykkisiäkin kipuja siinä missä muutkin. He eivät jää kuitenkaan välttämättä niihin kiinni pitkäksi aikaa, vaan jatkavat kärsimättömästi eteenpäin kohdaten lisää vastoinkäymisiä, joskus jopa runsaammin kuin kärsivällisesti etenevät kanssakulkijansa. Sekä kipu että kärsimys ovat tuttuja myös omista kokemuksistani. Tietoisuuteni kasvun ja hyväksyntäni lisääntyessä sekä päästämällä irti kohtaamistani kivuista pystyn kuitenkin vähentämään niiden vaikutusta elämässäni.
Kärsivällisesti kärsien
Toisaalta voisiko olla, että ihminen, joka tuntuu olevan kärsivällinen ja läsnä, onkin omien ajatustensa ja tunteidensa vallassa ilman aitoa läsnäoloa kärsien hiljaa mielessään. Voisiko myös olla, että kärsivällisyys ei olisikaan aina niin myönteinen käsite. Kärsimykseen kun voi myös liittyä kokemus oman elämänhallinnan menetyksestä ajatusten kiinnittyessä kärsimykseen, mikä vie runsaasti voimavarojamme ja kapeuttaa todellista läsnäoloamme.
Tavoitteellista kärsimättömyyttä
Pohdin myös sellaista, että miten tavoitteellisuus ja suorittaminen eroavat ulospäin käyttäytymisessämme toisille. Voisiko siis olla, että joskus kärsimättömältäkin näyttävä eteneminen ja henkinen kasvu erheellisesti tulkitaan ulkopuolelta suorittamiseksi. Mitä jos olisikin niin, että vain ihminen itse tietää sisimmässään kummasta on kyse. Voisiko olla, että kärsimättömästi eteenpäin siirtyvältä näyttävä ihminen eteneekin todellisuudessa erittäin tavoitteellisesti niin askareissaan kuin henkisen kasvunsankin polullaan kokien sisimmässään kuitenkin rauhaa.
Mitä siis voimme oikeasti päätellä toisen ihmisen käytöksen perusteella hänen sisimmästään ilman hänen omaa tulkintaansa olotilastaan?
Mitä ajatuksia sinulle herää näiden pohdintojeni pohjalta niin kärsimättömyyteen kuin kärsimiseenkin liittyen?
Mitä kehosi viestit kertovat sinulle? Mitä voisit oppia niistä?
Kehollisuus on itse asiassa kaikki, sillä kehosi kertoo puolueettomasti miten oikeasti voit kullakin hetkellä. Jos olet jollakin tavalla allapäin tai tunnet kielteisiä tunteita, niin ne tuntuvat kehossasi kireyksinä, jumeina, voimattomuutena ja raskaana olona. Jos taas puolestaan koet iloa, rakkautta ja muita myönteisiä tunteita, niin kehosi on kevyt ja sinun on helppo olla. Monesti mielemme huijaa meitä uskomaan, että voimme paremmin kuin voimmekaan. Keho on siinä mielessä armoton, että se kertoo totuuden kaunistelematta, jos vain pysähdymme sitä aika ajoin kuulostelemaan.
Saattaa olla, että olosi on vähän raskas ja vain päätät lähteä liikkeelle. Usein se onkin ihan hyvä juttu, jos kuitenkin huomaat kuulostella mitä kehosi haluaa sinulle kertoa. Monesti kuitenkin kehomme viestit jäävät huomaamatta. Etenkin silloin kun olemme liiaksi päissämme ja vain suoritamme elämäämme. Kehomme jännitystiloja purkaessamme puramme aina myös mielemme jumeja, jos olemme vain valmiit ottamaan niiden viestejä vastaan. Luomme itse ajattelumme ja tunteidemme kautta huomaamattamme turhia kireyksiä kehoomme.
Tärkeintä olisikin pysähtyä oman itsemme äärelle jopa usean kerran päivässä hengittelemään turhat jännitteet pois sekä kehostamme että mielestämme. Hengityksellä ja siihen keskittymisellä on valtava voima. Se yhdistää kehomme ja mielemme tuoden ne kuhunkin tilanteeseen läsnä olevaksi. Hengitystäsi tietoisesti tarkkailemalla voit myös oppia valtavasti itsestäsi. Mitkä asiat ja ihmiset lisäävät hyvinvointiasi ja mitkä puolestaan vähentävät sitä. Hengityksen voidaankin sanoa olevan oman itsemme ja ihmisenä kasvumme paras opastaja, joka on aina saatavilla ja valmis auttamaan, kun vain suostumme kuuntelemaan sen arvokkaita viestejä.
Lähestymme tässä intuition käsitettä. Intuitio on mahdollista vain jos suostumme itsemme äärelle. Aina viestit eivät kuitenkaan ole pelkästään myönteisiä. Välillä sinun täytyy kohdata kielteisiä tunteita ja tehdä niiden pohjalta myös ikäviä päätöksiä, jotka pitkällä tähtäimellä palvelevat kuitenkin suurempaa hyvää niin itsellesi kuin ympäristöllesikin. Olemme myös lähellä jatkuvan oppimisen käsitettä, joka muistuttaa meitä elinikäisestä oppimisesta kaikissa elämämme tilanteissa ja eteen tulevissa ihmissuhteissamme niin henkilökohtaisissa kuin työelämänkin.
Mikä meitä sitten pysähtymisessä pelottaa? Mikäli suostumme kuuntelemaan intuitiomme viestejä, jotka nousevat syvältä sisimmästämme, saattaa käydä niin, että joudumme laittamaan koko aiemman elämämme täysin uusiksi voidaksemme jatkossa riittävän hyvin. Se voi olla todella pelottavaa, sillä oma identiteettisi, työsi, asuinpaikkasi, parisuhteesi, ystäväsi ja mahdollisesti myös sukulaissuhteesi saattavat joutua kyseenalaisiksi. Jos olet voinut pitkään huonosti on ymmärrettävää, että muutos parempaan voi todellakin pelottaa.
Olla itselleen uskollinen on kuitenkin tärkeintä. Vahvemmat askeleet omien tarpeidesi ja arvojesi puolesta kuitenkin kannattavat. Elämällä on yleensä taipumuksena täyttää se mikä tyhjenee. Ympärillemme ja rinnallemme löytyy aivan varmasti sellaisia ihmisiä, jotka jakavat vastaavat arvot ja kunnioittavat tarpeitamme. Sellaisessa ympäristössä on myös helppo voida hyvin ja yltää parhaimpaansa. Tunnistaa kuka itse on ja mikä itselle on tärkeää lisää myönteistä energiaa ja on kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin perusta.
Turning Heads - Mental Wellbeing Coaching 